Terveydenhuollossa etsitään vastausta väärään kysymykseen

Terveydenhuolto kärvistelee ainutlaatuisissa ongelmissa. Osaajia ei löydy. Päivystyksissä jonotetaan tuntitolkulla. Hoitotakuut paukkuvat punaisella. Työntekijöitä tarvittaisiin valtavasti lisää. Niin paljoa ei ole saatavissa ja vaikka olisi, niin ei ole rahaa. Yhtälöön ei näytä olevan ratkaisua, ellei sitten ulkomailta tule valtavasti väkeä.

Ratkaisemattomuus voi johtua siitä, että kysymys oli alun perin väärä.

Oikea kysymys on tämä. Miksi terveydenhuolto on paisunut sellaiseksi, etteivät siihen eivät riitä rahat eivätkä työntekijät? Miksi maailman huippuluokkaa oleva henkilökuntamäärä näyttää resurssipulalta?

Luonnollinen vastaus on, että ihmiset ovat niin sairaita. Ovat kyllä, mutta sairaus ei ole vain kaksijakoinen joko terve tai sairas. Terveen ja sairaan välissä on iso joukko, jolla erilaiset vaivat vaihtelevat. Tätä enemmistöä voi hoitaa loputtomasti, mutta hyöty on parhaimmillaankin epävarma. Mutta voiko kaikkea hoitaa? Joskus voi erittäinkin hyvin, mutta usein ei. Mikään yllätys tilanne ei ole. Jo 1980-luvulla englantilainen Bryan Thwaites ennusti, että lääketiede maalaa itsensä nurkkaan kehittymällä niin pitkälle, että toteuttamiseen eivät riitä rahat eivätkä työntekijät. Tämä on käynyt toteen.

Kaksoissokkokoe kertoo tieteellisen näytön hoidoista. Erittäin hyvä asia, mutta sekin järjestelmällisesti esittää tutkittavan hoidon parempana kuin mitä se todellisuudessa on. Vallitsevaa tilannetta ei voi muuttaa nopeasti. On turvauduttava erilaisiin pikaratkaisuihin. Kuten brittiläisen terveydenhuollon hallintotapaan muddling through elegantly. Ei strategiaa eikä näkemyksiä. Tulipaloja sammutetaan, kun ehditään. Mutta se tehdään tyylillä.

Pidemmällä aikavälillä järjestelmä ei voi pysyä pystyssä ilman selkeää prioriteettien asettamista. Nykyisinkin priorisoidaan jo paljon. Jatko vaatii selkeyttämistä ja valtakunnallista päätöksentekoa. Yksittäinen yksikkö ei sitä pysty tekemään.

Vanhusten hoidon mitoitukseksi on tulossa 0,7 hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Tämän odotetaan aiheuttavan vaikeuksia, kun työvoimaa ei ole. Paljoa ei olla kiinnostuneita kahdesta vanhustenhuollon isosta kysymyksestä, eli hoitopaikkojen kokonaismäärästä ja hoidon laadusta. Hoitopaikkojen määrissä on yli kaksinkertaiset vaihtelut. Hoitajamitoituksesta puhuttaessa pitäisi aina puhua myös hoitopaikkojen määrästä. Suuri määrä paikkoja ei tarkoita hyvää hoitoa, vaan huonon hoidon pakollista seurausta. Laadun oleellisin heikkous on kuntouttavan hoidon puute.

Henkilökunnan palkat ovat työtaistelun kohteena ja muutenkin moni on halunnut hoitaa ongelmat nostamalla palkkoja. Hyvä, jos laatu ja mitoitus ovat kohdallaan. Kohtalaisen hyvä palkka ja korkea verotus luovat yllykkeen siirtyä osa-aikatyöhön, koska viimeisestä ansaitusta eurosta käteen jäävä osa ei riitä korvaukseksi menetetystä vapaa-ajasta.

Hyvinvointialueiden aloitus on joutumassa rahoituksen ja työvoiman kriisiin jo ennen hoitovastuun ottamista. Moni olettaa, että hallituspuolueet eivät uskalla lähteä vaaleihin tilaamatta joulupukkia runsain lahjoin, ennakoiden katkeria riitoja ja pettymyksiä.

Mutta ei pidä hötkyillä. Muistakaa, että Napoleonkin rupesi hötkyilemään, ja nyt hän on kuollut.

Olli-Pekka Ryynänen
Pohjois-Savon aluevaltuutettu
Kuopion perusturva- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja