Maakuntalennot ovat valtion suojeluksessa

Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen puolusti maakuntalentoja värikkäin sanakääntein (Mielipide, 20.7.).

Kakkosen käsitykset vastaavat valtakunnallisen Liikenne 12 -työryhmän parlamentaarisia linjauksia. Toisin sanoen kaikki puolueet ovat sopineet, että Suomen eri alueiden saavutettavuuden parantaminen on yksi keskeisimmistä liikennepoliittisista tavoitteista Suomessa.

Maakuntalentojen lakkauttaminen olisi näin ollen vastoin nykyistä valtakunnallista poliittista tahtotilaa. Liikennejärjestelmien ylläpito vaatii aina – alueesta riippumatta – valtion mukanaoloa ja rahoitusta.

Sen lisäksi on linjattu, että Finavian lentokenttäverkostoa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, jolloin maakuntakenttien tappioista puhuminen on aika yksipuolista syyllistämistä.

Helsinki–Vantaan-lentokentän miljardikehittämiseen on käytetty myös Itä-Suomen verorahoja, mikä tasapuolisuuden nimissä on tuotava esille. Sen Finavian lentoasemaverkoston johtaja Jani Olkkonen unohti mainita.

Toivottavasti Finavian jätti-investointi Helsinki–Vantaalle ei osoittaudu reilusti ylimitoitetuksi Ukrainan sodan ja sen jälkiseurausten takia. Tosin siitäkään ei kannata ketään syyttää, jos niin käy.

Kakkonen on oikeassa myös siinä, että matkustajien roudaaminen Pohjois-Karjalasta Kuopion lentokentälle ei käytännössä ole toimiva vaihtoehto. Sitä ei kannata edes kokeiluluonteisesti yrittää. Olen varma, että sellainen järjestely vähentäisi lentomatkustajien määrää entisestään.

Valtion tehtävä ja velvollisuus on siis edelleen tukea maakuntalentoja ja asiakasystävällisiä lentoaikatauluja. Se lienee myös Itä-Suomen yliopiston etu, vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä on esitetty. Toki yliopisto ilmaisee kantansa itse.

Itse en enää lennä Kuopiosta Helsinkiin ja päinvastoin, koska aamukone lähtee 5.50 ja iltakone 23.40. Päivätyötä tekevän ihmisen pitää yleensä nukkua öisin.

Tilanne raideliikenteen osalta muuttuu radikaalisti, kun itäradan nopeus saadaan lähemmäksi kolmea tuntia Joensuusta Helsinki-Vantaan-lentoaseman kautta Helsinkiin. Tällaiseen visioon on Itä-Suomessa sitouduttu. Toteutuminen vaatii aikaa ja periksiantamatonta yhteistä edunvalvontaa.

Jos ja kun VR nopeuden noston lisäksi kehittää sellaisia työntekovaunuja, joissa työtä voi tehdä ikään kuin oman kirjoituspöydän takana, niin asioita voidaan arvioida uudelleen eri matkustusmuotojen näkökulmasta.

Markku Eestilä

Kansanedustaja

Eduskuntavaaliehdokas