Kansanedustajaehdokas Kari Kulmala: Some-häirinnästä tai -uhkailusta kannattaa tehdä tutkintapyyntö

Ehkä poliisiammatistani johtuen saan virka-ajan ulkopuolellakin paljon ilmoituksia muun muassa häirinnästä ja uhkailusta sosiaalisessa mediassa. Tällaista toimintaa kohdistuu tällä hetkellä erityisesti Suomessa asuviin venäläisiin ja heidän perheenjäseniinsä. Olen ohjeistanut kaikkia kysyjiä, että some-häirinnästä kannattaa tehdä tutkintapyyntö poliisille, vaikka tutkinta-ajat olisivatkin pitkiä tai kyseessä ei lopulta olisikaan rikos. Tutkintapyynnöllä on monesti ennalta estävä vaikutus. Häiritsevä käyttäytyminen loppuu tai ainakin vähenee tutkintapyynnön tai poliisin vierailun jälkeen.

Somessa tapahtuvaa häirintää tutkitaan yleensä kunnianloukkauksena, vainoamisena, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä tai jopa laittomana uhkauksena. Nämä rikokset ovat asianomistajarikoksia vainoamista lukuun ottamatta. Tämä tarkoittaa, että asianomistajarikoksen esitutkinta edellyttää pääsääntöisesti asianomistajan rangaistusvaatimusta. Toisen puolesta ei siis voi tehdä tutkintapyyntöä.

Poliisissa esitutkintakynnys ei välttämättä ylity, mikäli tapauksesta ei ole saatavilla tarpeeksi faktatietoa. Olisikin erittäin tärkeää tallentaa viestin lähettäjän URL-osoite, viestit, kuvat ja muu materiaali, minkä kokee häirinnäksi tai uhkaukseksi itselleen.

Myös sosiaalisen median alustoilla on vastuu. Niiden tulee tiedon saatuaan puuttua asiaan. Kun huomaa häiriköintiä sosiaalisen median alustoilla, tulee niille ilmoittaa asiasta. Ellei näin tee, alustat eivät tiedä puuttua häiriköinteihin. Profiilien ilmiantaminen some-alustoille onkin siis erittäin tärkeä ensitoimenpide somehäirintätapauksissa.

Suomessa, erityisesti meillä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, asuu paljon venäläistaustaisia, joita ei voi mitenkään syyllistää Putinin tai Kremlin teoista.

Sosiaalisessa mediassa on pelisäännöt, joita tulee noudattaa, niin viestin lähettäjän kuin sosiaalisen mediankin.

Kari Kulmala
Kansanedustajaehdokas