Aluevaltuutettu Karoliina Partanen: Hoiva-avustaja ei korvaa koulutettua hoitajaa
Hoitajapulakeskustelu käy kuumana, ja monen ajatus tuntuu olevan, että ongelma ratkaistaan kouluttamalla hoiva-avustajia. Myös vuoden 2023 budjettiriihi luottaa siihen, että hoitajapula ratkaistaan hoiva-avustajien koulutusmäärän lisäämisellä.
Samaan aikaan kun valtiovalta päätti lisätä avustajien koulutusmääriä, kouluttajat kertovat koulutuksen kiinnostuksen laskusta. Määrän lisääminen ei ole myöskään linjassa hallituksen koulutuksen merkitykseen liittyvien puheiden kanssa.
Koulutuspaikkojen lisääminen on ongelmallinen myös koulutettujen hoitajien työmotivaation näkökulmasta.
Jäin pohtimaan miten sosiaali- ja terveysministeriön johdolla työskennellyt poikkihallinnollinen työryhmä kuuli valmistelussa koulutettuja hoitajia.
Hoiva-avustajien kouluttaminen ja työntekeminen on toki nähtävä mahdollisuutena ja yhtenä osaratkaisuna hoitajapulassa.
Ammattiliitot ovat vastustaneet hoiva-avustajien kouluttamista voimakkaasti. Liitot yrittivät puuttua niin hoiva-avustajan nimikkeeseen kuin myös siihen, miten avustajia pitäisi kouluttaa.
Ammattiliitot katsoivat, että hoiva-avustajan koulutukseksi riittäisi esimerkiksi puhdistus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinto. Ministeriö teki kuitenkin oikeasuuntaisen ratkaisun vuoden 2020 lopulla antaessaan suosituksen, jonka mukaan hoiva-avustajien koulutus sisältää osia lähihoitajan koulutuksesta.
Koulutus antaa mahdollisuudet erityisesti tehostetun palveluasumisen yksiköissä työskentelyyn. Palveluntuottajat, kuten hyvinvointialueet, odottavat kuitenkin edelleen ministeriön ja Valviran selkeää ohjeistusta hoiva-avustajien työskentelystä muuallakin kuin palveluasumisessa.
Nykyisellä ohjeistuksella on epäselvää, miten hoiva-avustajia voidaan käyttää esimerkiksi kovasta työntekijäpulasta kärsivässä kotihoidossa.
Hoivapalvelujen tuottamisessa monialaista osaamista on vietävä eteenpäin. Hoiva-avustajat ovat yksi osa hoitokokonaisuutta, mutta on kuitenkin muistettava, että hoiva-avustajien ammatillinen osaaminen vanhustyössä on merkittävällä tavalla niukempi kuin esimerkiksi lähihoitajilla.
Tämä johtuu yksinomaan koulutuksen erilaisuudesta. Lähi- ja sairaanhoitajien koulutus perustuu yhteismitalliseen säänneltyyn opetussuunnitelmaan. Hoiva-avustajien koulutus puolestaan on ollut pitkään riippuvainen kouluttajan tahtotilasta.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi avustajien koulutuksesta yhteismitallisen suosituksen vasta vuoden 2020 lopulla. Vaikka suositus on annettu, yksi asia on selvä: hoiva-avustaja ei korvaa koulutetun hoitajan osaamista.
Jos hoiva-avustajien suhteellista osuutta lisätään asiakastyötä tekevässä henkilöstössä, toimintayksikköjen kyky tuottaa laadukasta ja turvallista palvelua heikkenee. Koulutetun hoitajan käsissä potilas pystyy luottamaan, että potilasturvallisuus on tärkeä hoitoa ohjaava tekijä.
Hyvinvointialueiden rahoituksen ollessa kriisissä erityisesti Pohjois-Savossa minulle herää kysymys budjettiriihen lopputuloksesta: yritetäänkö rahoitusvajetta kuroa kiinni halvemman työvoiman nimissä?
Karoliina Partanen
Pohjois-Savon hyvinvointialueen valtuutettu
Kuopion kaupunginvaltuutettu
Eduskuntavaaliehdokas