Kauas yhtiöt karkaavat

Vastuun kannalta osakeyhtiömuoto on nerokas. Hallitus vastaa henkilökohtaisesti toimistaan ja yhtiöön sijoittaneet omalla pääomallaan. Tämä synnyttää tasapainon, joka ohjaa yhtiön toimintaa vastuullisempaan suuntaan.

Julkisomisteisissa, kuten kuntien yhtiöissä tätä tasapainoa ei kuitenkaan ole. Hallituksen jäsenet kyllä toki vastaavat henkilökohtaisesti toimistaan, mutta omistajan edustajat (tässä tapauksessa esim. kunnan virkamiehet tai omistajanohjauksesta vastaavat päättäjät) eivät kanna oman omaisuutensa kautta omistajariskiä. Tämä johtaa helposti siihen, että omistajanohjaus ei sisällä samanlaista kannustinta ajatella oman omaisuutensa tulevaisuutta ja ylilyönteihin, mikromanagerointeihin sekä yhtiön edunvastaiseen omistajapolitiikkaan ajaudutaan herkemmin. Vastuu huonosta omistajanohjauksesta ei konkretisoidukaan täten oman omaisuuden arvon heikkenemisenä tai katoamisena, vaan vastuu on enemmänkin teoreettinen ja poliittinen.

Toisena ilmiönä on virkamiesvastuu. Paljon omistajanohjausta yhtiöiden suuntaan toteuttavat virkamiehet. Joissain kunnissa enemmän kuin toisissa. Jos yhtiöiden palvelutuotanto olisi osana kaupungin perusrakennetta tai vaikka liikelaitoksena, niin tämän ohjauksen pitäisi perustua tarkemmin viranomaispäätöksiin, jotka ovat julkisia, perusteltuja ja yleisesti valituskelpoisia. Ts. asioita, jotka ohjaavat virkamieskoneistoa toimimaan vastuullisesti virkavirheen tai -valituksen ”pelossa” Nykyinen virkamiesten harjoittama osakeyhtiöiden ohjaus ei tätä ole, ellei kunta ole tästä määrännyt esim. hallintosäännössään. Harvoin kuitenkaan on. näin lopullisten omistajien sekä maksajien, eli veronmaksajien omaisuuden ohjaaminen saattaa jäädä harmaalle alueelle ja miltei varjoihin. Tämä voi tietenkin joillekin osapuolille sopia vallan hyvin.

Nykyisenkaltainen julkisomisteinen osakeyhtiörakenne ei siis tuota osakeyhtiömallin etuja kuntalaisten palvelutuotantoon, eikä myöskään sitä avoimuutta, jota siltä muissa oloissa vaadittaisiin. Ensimmäinen askel parempaa suuntaan olisi ottaa mallia Ruotsista sekä Norjasta ja tuoda Suomeen oma lainsäädäntö julkisomisteisille osakeyhtiöille, johon sisältyisi vahvemmin julkisuuslain vaatimukset. Mikään ei estäisi tuolloin keskeisten liikesalaisuuksien salaiseksi merkitsemisen, mutta sen tulisi olla tuolloin aina perusteltua kuten normaalissa julkishallinnossa. Laki myös antaisi juridisen selkänojan yhtiöiden hallituksille toimia näin. Tähän nykyisellä Suomen hallituksella on hyvät mahdollisuudet, kun he tällä kertaa käyvät lävitse mm. kuntalain uudistamista.

Toisena ratkaisuna on omistajanohjauksen avoimuuden lisääminen ja etenkin virkamiesohjauksen vahvempi perustuminen viranomaispäätöksiin, jotka kirjataan ja julkaistaan julkisuuslain ehdoin. Tämä tosin taitaa olla suurempi taistelu kuin edellä mainittu. Selvää on kuitenkin se, että kun kuntien sekä valtion toiminnot siirtyvät entistä enemmän osakeyhtiöihin niin äänestäjien, eli veronmaksajien mahdollisuus seurata julkista vallankäyttöä heikkenee.

Jouni Holopainen
YTM, HHJ-PJ
Savo-Karjalan Kokoomuksen pj