Vanhuspalvelulakiin säädettiin vuonna 2020 henkilömitoitus siten, että se kasvaa 0,7:ään porrastetusti. Lain tavoitteena oli turvata vanhusten mielekkään elämän palvelut sekä työntekijöiden jaksaminen. Ajatuksena kannatan toki näitä tavoitteita, mutta hoitajamitoituksen säätäminen on malliesimerkki laista, joka ei toimi, koska sen toimintaedellytyksistä ei ole pidetty huolta.
Lakiin kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautisessa tehostetussa hoivassa on esimerkki taitamattomasta strategisesta johtamisesta. Mitoitus on johtanut osastojen sulkemiseen, hoivapaikkojen vähentymiseen ja yksityisen sektorin näivettymiseen. Lisäksi se ei kannusta menetelmien ja järjestelmien kehittämiseen ja investointeihin. Palveluntuottajan ainoa päämäärä on saada palkattua lain velvoittama määrä henkilöstöä. Toiminta heikentää niukkojen henkilöstöresurssien, kuten sairaan- ja lähihoitajien, osaamisen järkevää hyödyntämistä.
Vanhustenhoivakriisin pahentuminen on erittäin suurella todennäköisyydellä edessä, koska sote-alan pito- ja vetovoimaongelmaa ei ole kyetty ratkaisemaan. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomessa eläköityy 19 000 koulutettua hoitajaa.
Aloituspaikat kouluissa eivät täyty, ja alalta poishakeutuminen on kiihtynyt palveluiden kriisiytymisen myötä.
Voidaan siis perustellusti todeta, että virheellisesti asetetut strategiset tavoitteet johtavat vanhusten hoivan kannalta erittäin huonoon lopputulokseen. Vanhuspalvelulain tärkeä tavoite vanhusten hyvästä hoivasta ei toteudu. Myöskään hoitajien jaksaminen ei ole parantunut.
Ennen kuin sote-alan pito- ja vetovoimaan on pureuduttu oikeasti vaikuttavin keinoin, meidän on turha haaveilla siitä, että 0,7-mitoitus toteutuisi ja toisi sen tuloksen, mitä sillä tavoiteltiin.
Nyt tarvitaan vastuullisia päättäjiä tekemään ratkaisuja. Mitoitukset ja takuut eivät hoida ketään!
Karoliina Partanen,
asianajaja, kansanedustajaehdokas
