Pohjois-Savo häviäjien puolella maakuntamallissa
Pohjois-Savo ei ole maakuntamallin rahoitusmallin voittajien, vaan häviäjien puolella. Vuonna 2029 Pohjois-Savolla tulee olemaan 12,5 miljoonaa euroa suhteellisesti vähemmän rahaa käytettävissä sote-palveluihin kuin tällä hetkellä. Suhteellisesti tarkoittaa, että siinä huomioidaan alueen palvelutarpeen kasvu. Siksi on hämmästyttävää, että erityisesti keskustalaiset luottamushenkilöt odottavat sote-maakuntauudistusta kuin nousevaa kuuta.
Ja entäs muutoskustannukset, jotka tulevat sote-kustannusten päälle? Tänä vuonna ja ensi vuonna niiden arvioidaan olevan 434,4 milj. euroa ja vuodesta 2023 lähtien vuoteen 2031 jopa 749 milj. euroa. Lisäksi uudistuksesta aiheutuu muutoskustannuksia valtiolle mm. ministeriöiden henkilöstökulujen kasvamisesta, aluevaalien järjestämisestä, omaisuuskompensaatiosääntelystä sekä verotulomenetyksistä. Maakuntamallin aiheuttamat muutoskustannukset lisäävät sosiaali- ja terveyspalvelujen menoja vuoteen 2031 asti. Kumulatiivisesti uudistus kääntyisi julkiselle taloudelle positiiviseksi vasta vuonna 2035!
Mutta se todellinen riski on palveluiden keskittyminen. Ylä-Savossa Iisalmen, Kiuruveden, Sonkajärven ja Vieremän sote-palvelut on järjestetty Ylä-Savon Sote ky:n kautta, näin päätösvalta on ollut omistajakuntien omissa käsissä. Pohjois-Savon asukkaista hieman vajaa puolet asuu Kuopiossa ja vaalimatematiikan mukaisesti kuopiolaiset saavat reilusti yli puolet paikoista maakunnan valtuustossa. Iisalmesta ja Varkaudesta pari-kolme valtuutettua kummastakin ja Kiuruvedeltä tasan yksi valtuutettu, esim. Vieremä ja Sonkajärvi pieninä kuntina jäävät ilman edustajaa uudessa valtuustossa. Joten hyvästi lähidemokratia! Tämän, puhtaasti hallinnollisen uudistuksen jälkeen keskushallinto eli sosiaali- ja terveysministeriö Helsingissä päättää, kuinka paljon rahaa kullekin kunnalle annetaan.
Kokoomus haluaa kääntää katseen ihmiseen ja palveluihin, ei hallintoon. Nopeampi hoitoon pääsy ja ihmisten yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastaaminen olisi otettava sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen lähtökohdaksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut on nähtävä ihmisten, asiakkaiden ja potilaiden silmin – ei vain hallintovinkkelistä katsoen. Me emme halua maakuntia! Ihmisille on annettava enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ja valita palveluissa. Köyhänkin on päästävä hoitoon ajoissa! Tämä hallituksen kaavailema uudistus osuu kaikkein kipeimmin pienituloisiin, joilla ei ole työterveyshuoltoa eikä rahaa käyttää yksityisiä palveluita.
Suomalaiset kokevat valintaoikeuden sote-palveluissa tärkeänä. Vapaus valita tarkoittaa sitä, että ihmisellä itsellään on enemmän sananvaltaa omiin palveluihinsa. Valinnanvapauden hyödyntäminen on yksilön oikeus, ei velvollisuus ja se on ainoa oikea väline saada ihmiset jonoista hoitoon. Valinnanvapauden myötä myös laatu paranee, kun syntyy positiivista kilvoittelua palveluntuottajien välillä. Se voidaan tehdä nykyisen lainsäädännön pohjalta. Täällä Ylä-Savossakin se tarkoittaisi sitä, että kehitetään Ylä-Savon Sote ky:n palveluita ja otetaan mukaan myös yksityisiä palveluntarjoajia sekä kolmatta sektoria. Se tarkoittaa myös sitä, että kuntayhtymään voidaan liittää lisää yläsavolaisia kuntia. Näin saadaan leveämmät hartiat ja lähidemokratia säilyy. Katsotaan ihmistä kokonaisuutena ja räätälöidään palvelut sen mukaan, ihminen edellä!
Tuija Kastari
Piirihallituksen jäsen, puoluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu (kok)