Kansanedustaja Kilpi: Kaikilla oikeus hyvään kuolemaan
Lauantaina 9.10.2021 vietetään kansainvälistä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon päivää.
Kokoomuksen kansanedustaja Marko Kilpi on tehnyt toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan Sanna Marinin (sd) hallitusta ryhtymään toimiin, että palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista vahvistetaan, sekä riittävä resurssointi, jolla laatukriteerien yhdenmukainen toteutuminen valtakunnallisesti varmistetaan. Vuonna 2019 valmistunut sosiaali- ja terveysministeriön teettämä selvitys palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tilasta nosti esiin selkeitä kehittämistarpeita palveluiden rakenteissa ja osaamisessa. Erityistason palveluiden saatavuudessa todettiin merkittäviä puutteita. Tasa-arvoinen hoitoon pääsy ei toteudu, ja palveluiden saatavuudessa on suurta alueellista vaihtelua.
”Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä. Arviolta 70 000-75 000 potilasta tarvitsee palliatiivista hoitoa vuosittain. Joka kolmas kuoleva tarvitsee erityistason saattohoitoa” Kilpi sanoo.
Maailman terveysjärjestön WHO:n (World Health Organization) määritelmän mukaan palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Sen aika on viimeisinä elinviikkoina tai -päivinä. Palliatiivisessa hoidossa kuolemaa pidetään normaalina tapahtumana. Tarkoituksena ei ole pidentää eikä lyhentää elämää, vaan pyrkiä säilyttämään toimintakyky niin hyvänä kuin mahdollista elämän loppuun saakka sekä auttaa potilasta ja läheisiä sopeutumaan sairauteen ja lähestyvään kuolemaan.
”Palliatiivinen hoito ja saattohoito kohtaa monenlaisia haasteita. Käytännön haasteita ovat edelleen tietämättömyys saattohoidosta ja sen mukana tulevat ennakkoluulot ja pelot. Asiasta tiedottaminen, avoin keskustelu ovatkin tärkeitä asioita – niitä tulisikin tehdä lähes jatkuvasti”, Kilpi toteaa.
”Tämä koskee myös terveydenhuollon ammattilaisia. Ajoittain ongelmana on siirtyminen liian myöhään palliatiiviseen hoitoon. Lääkärit yleensä tunnistavat jo kuolemassa olevan potilaan, mutta hieman varhaisempi hoitolinjauksen teko hyödyttäisi sekä potilasta että läheisiä huomattavasti. Edelleen on paljon potilaita, joilla ei ole tunnistettu edes palliatiivisen hoidon vaihetta ja siten myös saattohoitovaihe jää helpommin tunnistamatta, eivätkä potilaat ohjaudu heille tarkoituksenmukaisiin hoitopaikkoihin ja saattohoidon avun piiriin”, Kilpi jatkaa.
Tämän lisäksi meidän tulee vahvistaa terveydenhuollon osaamista, joka on yksi keskeisistä asioista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toiminnan ja laadun parantamisessa. Esimerkiksi kuolemaa edeltävän runsaan akuuttipalvelujen käytön perusteella on epäiltävissä, että lähestyvää kuolemaa ei tunnisteta ajoissa ja asiakasta yritetään hoitaa parantavasti silloinkin, kun olisi pitänyt jo siirtyä palliatiivisen hoidon piiriin. Lisäksi riittämätön ja ennakoimaton oireenmukainen hoito ajaa potilaita erikoissairaanhoidon piiriin, mikä ei ole potilaan tai terveydenhuoltojärjestelmän osalta tarkoituksenmukaista.
”Palliatiivinen hoito ja saattohoito säästää erikoissairaanhoidon resursseja. Tutkimusten mukaan saattohoidon toteutus on yhteydessä kustannustehokkuuteen, kun potilaan hoidossa keskitytään vaativien hoitotoimenpiteiden sijasta elämänlaadun ylläpitämiseen (WHO 2014). Läheisten toteuttamassa kotisaattohoidossa kustannustehokkuus toteutuu myös läheisen työpanoksen muodossa”, Kilpi sanoo.
Saattohoito vaatii resursointia, ja ilman riittävää resursointia ei ole mahdollista antaa saattohoitoa, joka takaa mahdollisuuden hyvään kuolemaan. Resurssit tarkoittavat osaavaa koulutettua henkilökuntaa, asianmukaisia saattohoitoon sopivia tiloja, kotisaattohoidon kehittämistä sairaalatasoiseksi (24 h avunsaanti) ja psykososiaalisen tuen konkreettista mahdollistamista saattohoidossa oleville sekä heidän läheisilleen. Osaava henkilökunta tarkoittaa asianmukaista kouluttautumista niin hoitajien kuin lääkärienkin suhteen.
”Kotiin tulisi tarvittaessa voida järjestää sellaiset olosuhteet, että saattohoitoa voitaisiin niissä olosuhteissa toteuttaa tarvittaessa potilaan kuolemaan asti, mikäli se olisi ollut potilaan toive. Tässä on merkittäviä alueellisia eroja, esimerkiksi kotisairaalatoiminnan kattavuus HYKS:n erva-alueella on 91% ja KYS:n erva-alueella se on vain 12%”, Kilpi toteaa.
”Saattohoidon peruspilareita ovat itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus sekä tasa-arvoisuus. Ne eivät saisi olla vain sanoja, vaan niiden tulisi toteutua jokaisen saattohoidettavan kohdalla myös käytännössä. Jokaisella tulee olla oikeus hyvään kuolemaan”, Kilpi päättää.
Edustaja Kilven tekemän toimenpidealoitteen ovat allekirjoittaneet myös kokoomuksen kansanedustajat Janne Heikkinen, Pauli Kiuru, Sinuhe Wallinheimo, Matias Marttinen, Heikki Autto, Mia Laiho, Kalle Jokinen, sekä Jari Kinnunen
Lisätiedot:
Marko Kilpi
050-381 6736