Arvoisa rouva puhemies!
110 vuotta sitten suomalainen yhteiskunta muuttui. Naiset ja miehet taustasta, varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja myös oikeuden asettua vaaleissa ehdolle. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli maailman mitassakin edistyksellinen harppaus naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa mutta ennen muuta kansalaisten välisessä yhdenvertaisuudessa.
Yhdenvertainen mahdollisuus äänestää ja osallistua vaaleissa on kansanvallan kestävä perusta. Se on itsestäänselvyys, jonka mittaamattomasta arvosta muistamme harvoin yhdessä iloita. Tämä yhdenvertaisuuteen perustuva kansanvalta on se kivijalka, jolta koko suomalainen menestystarina on rakennettu. Yhteiskuntamme turvallisen arjen, sukupolvelta toiselle kestävän hyvinvoinnin, maailman parhaan koulutusjärjestelmän sekä myös kaikkein uusimpien digitaalista maailmaa valloittavien suomalaisten innovaatioitten ensimmäinen siemen kylvettiin säädettäessä yhdenvertainen äänioikeus.
Vielä 110 vuoden jälkeenkin suomalainen yhteiskunta tunnetaan vahvasta tasa-arvostaan. Suomea ja monia suomalaisia arvostetaan pitkäjänteisestä työstä tasa-arvon edistämisessä kansainvälisillä kentillä.
”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan koko ihmiskunnan kysymys”, totesi jo vuonna 1893 kuopiolainen kirjailija ja tasa-arvovaikuttaja Minna Canth. Maailmanlaajuisesti tasa-arvotyö ja erityisesti naisten aseman edistäminen on useissa kehittyvissä maissa vasta aluillaan. Oma yhteiskuntammekaan ei ole sukupuolten välisen tasa-arvon osalta valmis. Tasa-arvotyöllä on edelleen tehtävänsä.
Think global, act local ‑periaate sopii hyvin tasa-arvotyöhön. Suuri harppaus maailmanlaajuisessa tasa-arvon edistämisessä on maailman ensimmäinen laaja-alainen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista tavoitteleva sopimus eli niin sanottu Istanbulin sopimus. Sopimuksella puututaan sellaisiin valitettavan monen naisen kokemiin kauheuksiin, kuten ruumiilliseen ja henkiseen väkivaltaan, vainoamiseen, raiskauksiin, seksuaaliseen häirintään, sukuelinten silpomiseen, pakotettuun raskaudenkeskeytykseen, pakkosterilointiin sekä pakkoavioliittoihin. Vääryyksien lista on pitkä, ja vaikka ne tässä salissa lausuttuna tuntuvat kaukaisilta, on liian moni mainituista kauheuksista valitettavasti todellisuutta myös tämän päivän Suomessa.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista. Se, että kotipesämme on lakien ja kansainvälisten normien perusteella muodollisesti kunnossa, ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin ja valmista. Tasa-arvon on toteuduttava myös käytännössä.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat monet maahanmuuttajanaiset. Yksikin uutinen täysin kunniattomasta niin sanotusta kunniaväkivallasta on liikaa. Vuoden 2015 pakolaisnaiseksi valittu Theresa Ngouth on todennut: ”Kieli on valoa, joka avaa ovia.” Maahanmuuttajanaisten kieltenopetus on erinomainen esimerkki tämän vuosituhannen tasa-arvoteosta, joka antaa kielitaidon myötä myös pääsyn harrastuksiin, työhön ja muihin ratkaiseviin turvaverkkoihin ja ennen muuta mahdollisuuden ymmärtää ne tasa-arvoiset oikeudet, jotka koskevat kaikkia Suomessa asuvia.
Suurimmat vääryydet tapahtuvat varmasti kaukana täältä, mutta työtä on tehtävä myös joka päivä paikallisesti kotona Suomessa.
Arvoisa puhemies! Naisten asema työelämässä ja vanhemmuuden vastuun tasaisempi jakautuminen ovat keskeisimpiä tasa-arvotyön kohteita niin meillä kuin maailmalla. Ne myös nivoutuvat monilta osin yhteen. Vanhempainvapaamallia uudistamalla voimme parhaiten edistää niin vanhemmuuden vastuun tasaisempaa jakautumista kuin naisten työuria. Muun muassa palkansaajajärjestö SAK julkaisi keväällä uuden edistyksellisen esityksensä vanhempainvapaamalliksi. Tällaiset arvokkaat ehdotukset vievät tasa-arvoa askel kerrallaan eteenpäin.
Tärkeintä on kuitenkin murtaa jyrkät sukupuolten roolimallit ja rooliodotukset. Lapsemme oppivat sellaiset roolimallit, joita yhteiskunnassamme pidetään yllä — koti ja perhe vaikuttavat ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan vain osaltaan.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee myös aiemmassa puheenvuorossa mainittua toimenpidealoitetta vuotuisesta naisille suunnatusta merkittävästä tunnustuspalkinnosta.
Arvoisa puhemies! Toivon sydämestäni, että jo lähitulevaisuudessa Suomessa lapset ja nuoret voivat varttua yhteiskuntaan, jossa ei enää ainakaan valtiovallan toimesta pidetä yllä sukupuolten rooliodotuksia. Vanhemmuudessa, kotona tai työelämässä ei ole rooleja, jotka kuuluvat ensisijaisesti naiselle tai miehelle. 110 vuotta sitten tehdyllä päätöksellä murrettiin ehkä se merkittävin sukupuolia erottanut oikeus, jonka myötä naiset saivat oikeuden vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Meidän yhteinen tehtävämme on murtaa ne loputkin esteet tasa-arvon tieltä.
