Tänään pääsin osallistumaan työni puolesta Millenium Talks -tapahtuman paneeliin asiantuntijan ominaisuudessa. Millenium Talks-tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Technology Academy Finland sekä Itä-Suomen yliopisto.
Suomi on globaalien haasteiden ratkaisija. Korkealla osaamisellamme meillä on avaimet muuttaa maailmaa. Paneelin yläotsikkona olikin ”Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan?” Saimme etukäteen pohdittavaksi muutamia kysymyksiä ja tässä blogissa kokoan ajatuksiani aiheista.
Tulevaisuuden menestystarinat luodaan uteliaisuudella
Tulevaisuuden osaamistarve tullee olemaan hyvin erilainen kuin aiemmin. On ennustettu, että iso osa nykyisistä ammateista katoaa lähitulevaisuudessa, mutta ei huolta – uusia ammatteja syntyy kyllä tilalle. Me emme vain vielä tiedä mitä nämä ammatit ovat.
Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan kahtiajakautunutta osaamista
- Osaajia, joilla on tarkka osaamisala sekä erityisosaamista.
- Osaajia, jotka osaavat soveltaa erikoisosaamista käytäntöön ja ajatella laatikon ulkopuolelta.
Varsinkin tulevina vuosina kyky ajatella vanhat mallit uudelleen on kovassa nousussa. Niin sanottu disruptiivinen vallankumous laittaa markkinoita uuteen uskoon ja luo uudenlaista tapaa kuluttaa ja toteuttaa itseään. Tänä päivänä tehtävänämme on miettiä, miten tehdä tutut asiat toisin ajan henkeä kunnioittaen: tehokkaammin, merkityksellisemmin, digitaalisemmin sekä ilmastoystävällisemmin.
Robotisaation sekä digitalisaation edetessä meidän ihmisten kaikkein suurin vahvuus on kyky luovaan ajatteluun. Robotit voivat kyllä korjata vian, mutta on meidän ihmisten asia keksiä, mikä on rikki. Väitänkin, että ihmisyys on tulevaisuuden työelämän ehdoton etu, vaikka kehityksen keskellä muulle saattaa ajoittain vaikuttaakin.
Itse olen viehättynyt Osmo Soininvaaran ajatuksesta uuden ajan tehokkaasta toimettomuudesta (Tutustu lisää tästä ). Ei täytetä kaikkea tehostamisesta vapautuvaa aikaa pelkällä juoksemisella ja mukamas-tehokkuudella. Ajatellaan!
Pänttäämisen aika on ohi!
Mitä sitten muuttaisin nykykoulutuksessa ja mitä toisin tilalle? Meidän koulujärjestelmämme on saatava entistä enemmän vuorovaikutteiseksi. Koska ihmisyys tulee olemaan se valtti, on meidän panostettava yhteisöllisyyteen sekä kohtaamisiin. Digitaalisilla työkaluilla toteutettaisiin niin paljon ”suorittavaa oppimista” kuin mahdollista ja vuorovaikutustaidot on tuotava mukaan opetussuunnitelmaan. Luovan ajattelun korostaminen kunniaan – kaikki tieto löytyy Googlesta. Tärkeintä on ymmärtää, mitä meidän pitää kysyä.
Korkeakouluissa on siirryttävä vahvempaan työelämäyhteistyöhön. Olisin valmis miettimään jopa pakollista työelämäjaksoa kandidaatin tutkielman jälkeen. Näin saisimme lisää hyödyllistä merkityksellisyyttä myös graduihin, jotka voitaisiin tehdä enenevässä määrin suoraan työelämän tarpeisiin tai uran jatkopolut muuten vain mielessä. Sillä niin se vain on, että liian suuri osa valmistuvista korkeakouluopiskelijoistamme ei valmistuessaan tiedä, mitä hänen työelämässä pitäisi tehdä.
Korkea osaaminen on Suomen hyvinvointivaltion kivijalka!
Linkki ehdokkaan blogiin: www.miiaef.fi/blogi-2
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustajaehdokas Miia Eskelinen Fingerroos Savo-Karjalasta
